Aluksi olin hyvin pettynyt kun emme saisikaan tehdä jotain mieleistään, mutta jälkeenpäin ajatellen ryhmäytymisen kannalta ihan hyvä vaan, että oli juuri tuollainen toimeksianto.
Alun muovaileminen tuntui kestävän ikuisuuksiin ja tuntui että tuli vähän liian ison palan haukannut, mutta loppua kohden kyllä alkoi helpottamaan eikä työkään ollut enää yhtä raskasta kuin alun kanaverkon muovaileminen kädet verillä (poislukien sen ekovillatöhnän vaivaaminen).
Parini myös ansaitsee kiitosta. Tiinan kanssa ei turhia stressailtu tuota projektia ja tehtiin omassa rauhassa. Välistä tuntuikin että kaikki muut stressasivat meidän lumiukkomme valmistumisen puolesta kuin me itse. Tiesimme heti että mikä alussa menetetään. saadaan kiinni loppupäästä ja lumiukkokin ehti valmistua jo hyvissä ajoin ennen kurssin loppua. Muutenkin kommunikaatio pelasi kumpaankiin suuntaan ja yhteistyö toimi. Saimme myös paljon apua muulta luokalta ja tarkemmat kiitokset on jo annettu, mutta yleiskiitokset vielä kerran apuansa tarjonneille!
Projekti saatiin päätökseen ja seuraavaksi saakin jännätä miten lumiukko pääsee ehjänä Kemin sarjismessuille kun aika koittaa.
Ja jotta tämäkään ei tyystin tekstiä vain olisi niin tähän loppuun vielä yksi erittäin tärkeä neuvo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti